11.2.2015-10.3.2015

Kambodzasta ajeltiin taas Air Asialla Bangkokin pompun kautta Krabille. Tässä kohtaa reissu muutti hieman luonnettaan, vähemmän reissaamista ja enemmän paikallaan oleilua, eli jonkinlainen  lomamoodi päälle. Tämä alkoi jo oleenkin paikallaan suht tiukan reissaamisen jälkeen, vaikka Kambodzassa hiukan jo lomailua treenattiinkin.

Koh Lanta – biitsiä…

…ja allasta ohjelmassa.

Alunperin oli tarkoitus paukata Koh lantalle suht sukkana, mutta kun kuultiin että enomies M ja vaimonsa L on Ao Nangissa niin jarrutettiin siihen pariksi yöksi vaihtaan kuulumiset.

Ao Nangiin tultiin myöhään ja varaamamme hotelli järkkäsi semmosen käänteen, että olivat ylibuukanneet hotellin ja joutuivat siirtään meidät toiseen hotelliin ekaksi yöksi. Aamulla sitten päästiin omaan hotelliimme aamikselle ja saatiin huone aikamme odoteltuamme.

Oltiin sovittu tärät M&L kanssa luntsille täksi päiväksi. Aperatiiviksi käytiin tempasseen oluet jossa vaihdettiin kiireemmät kuulumiset ja sitten täytettiin kuvut katukuppilan hyvillä thaikkuruuilla. Sovittiin vielä että jatketaan juttua dinnerin merkeissä ja M&L olikin katsonut paikan valmiiksi, mikä olikin ihan nappivalinta. Ravintelissa enomies tunnettiinkin jo entuudestaan ja kutsuivat tikka masala mieheksi. 🙄   Sen verran vahvat ennusmerkit oli ko. ruokalajin puolesta, että pitihän tuota kokeilla ja oli kyllä jäätävän hyvät tikka masalat! Kiitokset vaan M&L juttuseurasta, oli ihan virkistävää päästä juttelemaan kunnolla muidenkin tuttujen kuin oman puolison kanssa. 🙂

Ao Nangista matka jatkui lautalla kahden vuoden takaa tutuksi tulleelle Koh Lantan saarelle, johon silloin tykästyimme rennon ja kiireettömän ilmapiirin vuoksi. Lantalla olikin siis suunnitelmissa pysähtyä toviksi ja ottamaan ihan vaan relaxit.

Laiva on lastattu rinkoilla ja laukuilla.

Kansipaikat.

Eka hotellimme Lanta @home oli Klong Dao beachin kohdalla, joka on lähin ranta saaren keskuksesta Saladanista. Kiva ja supersiisti hotelli hyvällä paikalla, mutta ei aamiaismahdollisuutta tai uima-altaista puhumattakaan. Suosittelen kuitenkin, jos tältä suunnalta mutkatonta pikkuhotellia joku haeskelee (1000b partsillinen huone).

Lanta @home porraskäytävillä paloi iltaisin tuikut.

Ystävänpäivä aamuna ovenkahvassa roikkui suklaapatukka. Lanta @home.

Skopa taas alle ja haeskelemaan majapaikkaa jossa olisi uima-allas ja muut systeemit kondiksessa. Semmonen löytyikin Klong Nin Beachiltä ja M tinkasi hinnan sellaselle tasolle että diilistä ei voinut kieltäytyä, 1100b huone aamiaisella ja hyvän kokonen uima-allas käytössä. Tässä Klong Nin Beach Resortissa oltiinkin sitten parisen viikkoa köllöttelemässä.

Hotellimme altaalla kävi lähes päivittäin sukelluskoululaisia suorittamassa kurssin allasosuutta, koska allas oli ainoita kyllin syviä altaita huudeilla.	Meidän hotellikissa köllöttelee parvekkeellamme useasti.
Kun oltiin tovi paikallaan, oli hyvä täyttää juomavarastot. 18l vettä ja nelisen litraa olutta. Vettä kuluu ihan oikeasti tosi paljon… …eikä nää kaljatkaan kai viimeiset olleet.	Kukkeleita.

Lantalla kierreltiin hieman paikkoja skopalla ja päästiin hieman uintitreenienkin makuun pitkähkön tauon jälkeen.

Voi ylläri, taas rengaskorjaamolla! mitenköhän monta rengasta tällä reissulla on alta menny?	Ööö – missähän tässä kumissa on se reikä? Aaa, löyty! Oikeastaan kaksikin reikää…
Old Townin pääkatu. Paljon putiikkeja ja ravintoloita kadun varrella.	Old Town mereltä päin katsottuna.
Käytiin myös Hammock Housessa ostoksilla.	Hammock Housen katti osasi ottaa elämänsä rennosti omassa pikku riipparissa. Omistaja antoi silloin tällöin vaan vauhtia.

Lantan ympäristössä on myös loistavat sukellusmaastot, joten samalla M kypsytteli ajatusta suorittaa laitesukkellus ”ajokortti” eli Open Water Diver sertifikaatti jonka turvin pääsee jatkossa sukellusretkille niin halutessaan. Vertailu paikallisiin sukelluskouluihin suoritettiin ja sopivimmin (n. 400€) kurssin sai Blue Water Divers nimisestä firmasta. Nuo kotimaisetkin firmat katsastin, mutta kurssin hinta oli noin satasen kalliimpi ja toisaalta kuulin suosituksen että kannattaa suorittaa kurssi englanniksi, jotta alan termistö tulee saman tien ”käytännön kielellä” tutuksi, niin siksi skippasin Suomifirmat.

Iltalukemista.

Tavoitteena heittää tommonen selkään ja painua pohjaan.

Kurssilla oli vain kaksi osallistujaa ja hauska yhteensattuma oli että toinen kurssitettavista olikin Suomalainen nuorimies joka oli niin ikään pitkällä reissulla Aasiassa. Näin ollen pääsi välillä lepuuttamaan aivoja myös härmäksi koska opetukseen joutui hieman enemmän keskittymään sen ollessa englanniksi. Kurssi sisälsi pänttäystä kirjasta iltaisin, teoriaopetusta, allasopetusta ja kirsikkana kakun päällä 4 sukellusta kahdella päivän mittaisella sukellusreissulla (Koh Ha ja Koh Bida). – tiukka 3 päivän setti oli kaikkineen. Alla olevat vedenalaiskuvat on ostettu ammattikuvaajalta joka oli kuvaamassa noilla reissuilla. Aika huippua jälkeä saa ammattilaisvehkeillä kun kahvan varressa on ammattilainen. Kaikki kuvat löytyy http://vuorotellen-varpaathiekassajatienpaalla.fi/kuvia-matkalta/ sivulta, kannattaa tiirata läpi. Tässä vaan muutama malliksi.

Kohti sukellusspottia. (Kuva: James Hoyland)	Mustekaloja. Ihan hyviä myös grillattuna. (Kuva: James Hoyland)
Pöööö… (Kuva: James Hoyland)	Kärmes. (Kuva: James Hoyland)
Rapuja. (Kuva: James Hoyland)	Komea mureena. (Kuva: James Hoyland).
Scorpionfish maastoutuneena. (Kuva: James Hoyland).	Hui hai. (Kuva: James Hoyland)
M, buddy ja kouluttaja. (Kuva: James Hoyland)	Mestari ite. (Kuva: James Hoyland)

Sukelluskurssin keskellä muutimme (tai siis T muutti kun M oli kurssilla) takaisin Klong Dao Beachille muutamaksi päiväksi ja tällä kertaa Lanta @home:n naapuriin joka oli identtinen rakennus viereisen kanssa. Täältä palasimme takaisin Ao Nangiin johon tytär J ja vävykokelas toinen J oli tullut lomailemaan ja ekaa kertaa Thaimaahan.

T muuttaa, muuttokuorma tuktkissa.

Poliisiteeveessä tapasin mä sut, oli valvontakamera tallentanut… M palaa kurssilta hotlalle.

Ao Nangissa koitimme olla tunkematta liiaksi nuorison lomaan, mutta pari reissua tehtiin kimpassa. Käytiin Tiikeritemppelillä jossa kiivettiin aivan jumalattomat rappuset vuoren huipulle, yhteensä 1266 korkeaa askelmaa. Jalat oli hieman hyytelöä alas kavutessamme oudokseltaan kun treenaamiset on jäänyt vähiin reissun aikana. 😳 Tiikeritemppelillä ostettiin semmonen iso ”papaattimatto” joka paukuteltiin sille varatussa pömpelissä pahojen henkien karkottamiseksi. Tää oli melkonen JYTKY!

Helevetisti jyrkkiä rappusia…	Huipulla odotti komeat näkymät sekä yksi iso Buddha ja muutama pienempi.
Tiikeleitä temppelin ovella.	Nää on noita noin… …vesikasveja.

Toinen reissu oli snorklausreissu Phi Phi:lle. Snorklausspotit ei ollut ihan parhaimmistoa, mutta varmasti ihan kohtuu maisemat ensikertalaisille J&J :lle. Huikeita maisemia ja kristallinkirkasta vettä oli tietty muutenkin retken varrella joten hieno reissu oli!

Nyt tuli vastaan joku ihme mato, empä ole ennen moiseen törmännyt. Kuvassa näkyy aika huonosti sen läpinäkyvä kroppa..	Nää simpukat on aina hienoja. Miljoonaa eri väristä löytyy.
Oppaat poimi yhden pohjasta ja toi näytille. Oli melkosen painava kun sitä sai kokeilla.	Tämmösen merisiilinkin ne toivat lähempään tarkasteluun.
Maya Bay on ranta missä on kuvattu elokuva The Beach.	Muistaakseni siinä leffassa ei ollut ihan näin paljon porukkaa siellä heidän salaisessa paratiisissaan.
Mutta maisemat siellä on upeat jos kuvittelee turistilaumat pois kuvasta.	Muutaman turren sitä kestää ettei maisema ihan täysin pilaannu.

Viimeisenä iltana Ao Nangissa oltiin varattu ykköspöytä tikka masala paikasta jossa käytiin porukalla vielä syömässä – mitäs muutakaan kuin tikka masalat.

Poikettiin porukalla pitsallakin. Mahtava pizzauuni.

Skååål !

Meitin matka jatkui tästä Singaporeen, nuoriso jäi vielä viikoksi nautiskelemaan lomasta omassa rauhassa Ao Nangissa ja saarilla.