11.12.2014-18.12.2014
Koh Phangan on tunnettu full moon partyista, jotka nimensä mukaan järjestetään kerran kuukaudessa, täyden kuun aikaan. Nämä pirskeet on verrattavissa suuremman kokoluokan juhannusfestareihin ja Haad Rinin ranta täyttyy juhlivista nuorista ja juhlat jatkuu sitkeimpien osalta aina auringonnousuun asti. Meidän viikon visiitti ajoittui tuon ajankohdan ulkopuolelle, joten tätä riekkumista ei päästy (jouduttu?) kokemaan.
Meidän eka hotelli (Neptune villa) sijaitsi juuri tuolla Haad Rinissä, ei bilerannalla, mutta samassa kylässä. Hotelli olikin hieno ja lähes tyhjillään, kuten se kuuleman mukaan on lähes koko kuukauden, mutta full moon partyjen ajaksi myydään taas täyteen. Hotellit myy partyjen aikaan yleensä minimissään 5vrk paketteja joiden turvin ne selviää hiljaisen ajan yli.
Loppuajaksi haimme otollisempaa paikkaa ja hyvä tärppi löytyi netistä Salad Beachiltä (Salad Beach Resort) joka käytiin mopoillen tsekkaamassa ennen varaamista. Meidän näkövinkkelistä komia hotelli jossa oli hyvä uima-allas, loistava aamiainen, suuri ilmastoitu huone. Mitä muuta sitä voisi vaatia 23€ rahaan, hyvä diili.
Kelit oli enimmäkseen pilviset ja välillä ripsautti pienen sadekuuronkin. Näiden lomassa kerettiin kuitenkin kierteleen saarta mopolla, väliin levyttämään hotellilla ja kipaseen pienellä lenkilläkin josta seurauksena oli T:n auennut polvi ja märkivä haava. No se parani kuitenkin pian, kun siihen löyty oikeat salvat.
Saarella ei ihan hirveästi ole ns. nähtävyyksiä, mutta katseltavaa kylläkin. Kaikki länsipuolen rannat tuli koluttua ”silmämääräisesti”, mutta itäpuolelle ei normi skootterilla kakspäällä ollut menemistä heikkokuntoisten ja jyrkkien teiden vuoksi.
Ja totta kai jälleen piti käydä katsomassa millaisia vesiputouksia saari tarjoaa. Lähempi oli lenkkimatkan päässä omalta hotellilta ja sinne mentiinkin kävellen – ja takaisin tultiin (T) sitten konkaten. 😉 Kauempana, saaren keskiosassa, kansallispuistossa oleva vesiputous oli odotuksissa hulppea, mutta ei se päätä huimannut kun siellä ei sillä hetkellä ollut kummoisesti vettä. Mutta varmasti huikea runsaimpaan aikaan, koska leveyttä ja korkeutta oli melkoisesti.
Kansallispuiston alueella oli myös toinen vesiputous, johon oli pieni patikointimatka. Siellä oli pieni luonnonallaskin johon päästiin pulahtamaan ja virkistäytymään kiipeilyn jälkeen. Kohtuullisen kiipeilyn päässä oli myös näköalapaikka, josta pääsi katselemaan saaren länsiosaa korkeuksista käsin.
Ehkä hauskin kokemus saarella kuitenkin oli päästä käymään saunassa. Wat Pho temppelialueella oli pieni yrttisauna johon pääsi 2€ maksua vastaan. Tuolla sai kaapin vaatteille ja sarongin joka päällä sitten kikkailtiin menemään. Miehille ja naisille oli molemmille omat pienet saunakopit (joihin mahtui ehkä 6 henkilöä) joissa pääsi nauttimaan yrttihöyryistä. Löylyjen välissä ja jälkeen pääsi vilvoittatumaan viileän suihkun tai saavista kauhoman veden alle. Tätä toistettiin niin monta kertaa että piisas – teki muuten höpöniä! 🙂
Ja elukkaosastoa.
Tämmöstä tällä erää. Nyt ollaan Laosissa ja blogista puuttu vielä Koh Tao jossa oltiin viimeksi. Tulossa on…
-M- & -T-