9.11.2014-12.11.2014

Taas oli yhdeksi päiväksi tiedossa bussissa istumista kun startattiin Hua Hinistä kohti Khanomia. Reilut viisisataa kilometriä tietä nieltäväksi, isolla bussilla Hua Hinistä Surat Thaniin ja siitä sitten pikkubussilla Khanomiin.

Olin jo ehtinyt omaksumaan nyrkkisäännön että minibussikuskit on vähämielisiä ja isolla bussilla pääsee turvallisemmin, mutta nyt oli vissiin minibussikuskille annettu hieman isompaa kalustoa käskytettäväksi, siihen malliin matka taittui että välillä tuntui että kurveihin mennään kahdella pyörällä. 60km/h rajoitus ja ”Reduce speed – City limit” kyltti ei tuntunut vaikuttavan mitään, vaan oma gepsi näytti semmoset 90-100km/h näilläkin huudeilla. Tästäkin huolimatta missattiin täpärästi viimeinen minibussi Surat Thanista Khanomiin (n.70km)  ja jouduimme ottamaan ylihintaisen privaattikyydin joka maksoi 20€ kahdelta. Saman mitä edelliset vajaa 500km oli siihen asti maksanut. Hö.

No, perille ennakkoon varaamaamme hotelliin päästiin kuitenkin hienosti pihaan saakka. Tähän mennessä ei oltu koko päivänä syöty kuin suolapähkinöitä, koska oletimme että bussi toppaa useammin kuin yhden kerran ja tuolla ainoaksi jääneellä stopilla ei tullut syötyä. Hotelli oli hieman syrjässä ja kysyttiin omistajalta että mistä saataisiin ruokaa, niin hän tarjoutui kuskaamaan meidät ”kylille”. Sanoi että syökää rauhassa, kun olette valmiit niin ravintolan pitäjä soittaa hänelle ja hän tulee sitten hakemaan meidät takaisin hotellille. Ei kelvannut raha tästä kyydistä, loistavaa palvelua sanoisin!

Seuraavana päivänä kysäsin että mistäs saisin skootterin, ja omistaja sanoi ”just a minute” ja taas se oli heittämässä mua skopavuokraamoon :-). Parin päivän ajaksi otin pyörän ja eka päivä ajeltiin katsellen paikkoja ylimalkaan ja etsien hotlaa hieman paremmalta sijainnilta. Meidän hotelli tosin oli aivan huippu (siisti ja vain muutaman vuoden vanha) ja hintakin vain 13€ joten ei löytynyt tuolle haastajaa pikaisella silmäilyllä. Päätimme pysyä samoissa vielä pari yötä kun omistajakin oli niin ystävällinen ja auttavainen kaikissa asioissa mitä mieleen tuli kysyä. Hotelli oli Palm Hill Resort – suosittelen.

Tien pielessä kulki tällaisis pitkänokkaisia ja possun näköisiä veijareita.	Taustalla pätkä hiljaista Nadan Beachiä.
Nättiä maisemaa sanoisin…	Näiden lehmien selän tai pään päällä istui melkein aina isohko valkoinen lintu, en tiedä mikä kimppa niillä oikein on.

Ekana skopapäivänä käytiin myös rannalla jossa olisi mahdollista bongata harvinaisia pinkkejä delfiineitä. Täällä kävästiin jääkahveilla mukavan vanhan saksalaisen herrasmiehen upeassa kahvilassa ja hän suositteli että tulisimme aamulla aikaisin vuokraamaan veneen delfiinien bongaukseen. Näin päätettiinkin sitten tehdä.

 

Aamulla 7 aikaan ylös ja aamukahveen jälkeen mopon selkään kohti delfiinirantoja. Saksalaismiehen Thai-vaimo opasti meidät pitkähäntävenekuskin pakeille ja heiltä otimme 25€ (/vene) maksavan ”bongausretken”. Aikamme köröteltyä asetuttiin paikoilleen yhteen merenlahteen jossa näitä delfiinejä alkoi näkyäkin. Osa normeja ja jokunen pinkkikin oli liikkeellä. Vähän ne ujosteli ja aivan veneen kylkeen ei tällä kertaa suostuneet tulemaan, mutta kyllä niitä oli kiva katsella.

Meidän vene.	Matkalla. Tähystäjä ”tytteli” istuskeli keulalla.
Pieni vilahdus näistä vaikeasti kuvattavista veijareista. Ei tosin pinkkejä yksilöitä nämä…

Paluumatkalla vene koukkasi vielä pienenpienelle saarelle (Sankarimunkin saari, Koh Nui Nork) johon kuski meitä usutti. Saaren huipulle oli rakennettu pieni pyhättö jossa oli munkkipatsas kristallipallo kourassa. Saarelta avautui hienot maisemat merelle. Kiva extra delfiinireissulle. Parin tunnin reissu kokonaisuudessaan.

Sankarimunkin saari.

Siinä munkki ite, kahtena versiona. Paikalliset on tuonut vettä munkille ettei kaveri näänny janoon.

Paluumatkalla ajettiin hieman biitsejä läpi ja yksi mukava hiljainen ranta, Kwaeng Pao, vaikutti visiitin arvoiselta joten kipastiin hotlaltamme hakemaan vielä uikkeet ja piipahtaa täällä. Hotellia lähempänä oleva Khanomion ”pääranta” Nadan beach on 9km pitkä, mutta todella hiljainen. Resortteja on harvakseltaan ja ihmisiä rannalla ei juuri näkynyt sen mitä siitä ohi ajeltiin. Tällä erää Nadan Beachillä oli hieman merenkäyntiä joten siksi ajelimme mielummin toisaalle idyllisemmälle rannalle.

Kwaeng Pao ranta, hiljaista pitelee.

Jos olisin taipuvainen radikaaleihin liikkeisiin, niin olisin juosten lähtenyt kysymään keneltä tän maapläntin saa ostaa ja pistänyt tähän mökkikiylän ja rantaravintelin pystyyn odottamaan sitä kun massat löytää Khanomin matkakohteena – Ihan mieletön spotti!

Hetken hengailun jälkeen päätimme käydä päivän päätteeksi katsastaan vielä tippukiviluolan, Khao Wang Thong Cave. Matka tänne kulki läpi hiljaisemman alueen ja huolestunut Thai poika ajoi yhdessä vaiheessa rinnalle ja kyseli mihin ollaan menossa. Kerrottiin että tippikselle ja hän sanoi että seuratkaa meikää ja mehän sitten seurattiin. Poika ajaeli meidän edellä perille saakka varmaan toistakymmentä kilometriä. Tarjosin  hieman bensarahaa mutta ei suostunut ottamaan sitä vastaan – ihme porukkaa.

Luolan edustalla odotteli oppaita joista yksi lähti meitä viemään luolan uumeniin. 160m pitkä luola oli paikoin ahdas kulkea, mutta perille päästyä avautui avara osuus josta löytyi jos jonkinmoista luonnon taideteosta. Luola oli ilmainen käyntikohde mutta vapaaehtoisen maksun saattoi oppaille jättää, näin tietty tehtiinkin. Kuvathan ei tuollaisesta paikasta peruspokkarilla otettuna pääse oikeuksiinsa, mutta tässä muutama räpsy. Kannattaa käydä ite kattomassa jos huudeilla liikkuu.

Nämä töttöröt oli n. 5m korkeita.	Kivettynyt vesiputous
Soiva peli! Tää kivihaitari soi kirkkaalla äänellä kun opas sitä varovasti kopautti.	Upea säihkyvä tippis. Pinta oli kuin timanteillä päälystetty – olikohan ne oikeesti?
Kuvassa voi nähdä kivisen dinosauruksen joka ihmettelee että mitä hittoa tossa vieressä jököttää!?!

 

Seuraavana aamuna olikin aika lähteä eteenpäin, vaikka olisi täällä aidossa Thaimaalaisessa ympäristössä pidempäänkin saanut aikansa kulumaan. Hotlan omistaja oli tietty taas kärppänä kuskaamassa meitä minibussiasemalle aamusta… 🙂

Loppuun yksi asia mitä olen koko reissun aikana ihmetellyt.  Mitä noi pinkit kananmunat on?

 

-M- & -T-