6.10.2014-20.10.2014

Vietimme Bangkokissa lopulta vain sen kaksi yötä jotka olimme hotelliimme ennalta varanneet, joten kaupunki ei päässyt juurikaan avautumaan meille. Pikkasen kiertelimme kuitenkin lähinurkkia, mm. Khao San Road ja Wat Bavorn Niwet -temppeli tuli tutkailtua.

Paikallisia hiljentymässä Budhan luona Wat Bavorn Niwet -temppelissä

Wat Bavorn Niwet -temppelin kauniita rakennuksia.

Hotelliltamme varasimme sitten matkat seuraavaan määränpäähämme, eli Koh Changille – elefanttisaarelle. Matka menikin kätevästi, nouto hotlalta bussille, jolla matka jatkui mukavasti Tratin satamaan ja tästä sitten lautalla saarelle. Koko hoito maksoi kahdelta n. 22€. Satamasta oli sitten puolisen tuntia kestävä lavataksimatka meidän hotelille Kai Bae Beachille joka maksoi n. 4€ kahdelta matkalaiselta.

 

Hotellin (Sea Breeze Hotel) olimme varanneet kahdeksi yöksi etukäteen 14€ / vrk ja kun saavuimme paikalle niin hotellin tätsy tarjosi astetta paremman huoneen samaan hintaan – passas! Ja kun kahden yön jälkeen saimme samalla diilillä huoneen, niin jatkoimme yhteistyötämme vielä viiden yön verran lisää.

 

Kai Bae Beach on kylänä semmonen ”sopivan kokoinen”, palveluita löytyy kaikki mitä keksin tarvita. Kauppoja, ravintoloita, matkatoimistoja, hierontaa, pitkä mutta kapea ranta ja jopa räätäleitä. Missään ei kukaan tyrkyttänyt mitään, edes räätäileille ei joutunut sanomaan kertaakaaan ”No thanks”. Toki asia voi olla eri kun tällä alkaa varsinainen sesonki, nyt kun meitä turisteja eli farangeja oli vain kourallinen koko kylässä.

Kotibiitsiltämme erään resortin kuppilasta. Hyvä ruoka ja kauniit maisemat. Tom Yam nuudelikeittoa ja paistettuja kasviksia lounaaksi – nam!	Kai Bae biitsi – kotiranta. Kuvassa parhaimmillaan, aina ei ollut näin kirkas vesi.
Mitä hemmettiä, norsu uimassa – ja meidän rannalla!

Nyt reissun alussa on otettu tarkoituksella lungisti ettei vaan ”telota itteemme”. Lähinnä oltu biitsillä ja pari päivää ajeltu skopalla saarta tutkiskellen. Skopavuokra kohtuullinen B150 ja polttoaineisiin päivän aikana vähän vähemmä, koko lysti noin 7€ per päivä.

Ekana skopapäivänä ajeltiin tämä länsirannikko saaresta jolle lähestulkoon kaikki turismi täällä keskittyy. Pohjoispää on vilkkain ja mitä etellämmäs mennään, sen rauhallisimmaksi biitsit muuttuu. Heti alkumatkasta tuli pientä ohjelmaa kun meni skopasta rengas, ajoin sen kertaalleen semmoseen pothole:en (teräväreunainen kuoppa asfaltissa) ja siinä se vissiin meni rikki kun pienen matkan perästä mentiin jo vanteella. Noin viidensadan metrin päässä löyty korjaamo jossa pojat sen laittoi taas ajokuntoon. Hieman jumiutuneet pultit aiheutti ongelmia, joten lähemmäs tunteroisen ne sitä parsi kasaan. Kustannus siihen nähden oli kohtuullinen, 5€ uuden sisäkumin kanssa ei ollut paha, vaikka oli siinä varmaan rontti turistilisä.

Toinen skopapäivä sitten meni saaren itäreunaa tutkaillessa. Ajeltiin niin pitkälle kuin tietä riitti, eli Ban Salak Phetiin, joka olikin hienoa ja siistia aitoa Thaimaalaista seutua. Matkan varrella poikkesimme mm. kahdella eri vesiputouksella, Klong Plu:lla jonne sisäänpääsy maksoi 5€ per nuppi mutta oli todellakin sen arvoinen! Tänne oli pieni patikointi viidakossa, puolisen kilometriä. Toinen putous oli Klong Nonsi joka puolestaan oli ilmainen ja sinne pääsi skopalla ihan viereen jonkinlaista kärrypolkua pitkin, varsin komea paikka tämäkin.

Klong Plu vesiputous. Aivan mahtava paikka.

Knong Nonsi vesiputous. Kuva ei oikein anna oikeutta paikalle, makee paikka tämäkin. Paikalla oli meidän lisäksi vain yksi pariskunta.

Keskiviikkona sitten jätimme KaiBae Beatchin ja jatkoimme saaren eteläkärkeen Ban Bang Bao:on, tarkemmin ottaen Koh Chang Tai rannalle. Tämä upea paikka löytyi ekalla skopareissulla jolloin pysähdyimme tänne pulahtamaan mereen ja lounaalle. Tutkasimme samalla yhden täkäläisistä hotelleista, The Beachin, johon sitten saavuimme ja otimme alkuun kahdeksi yöksi huoneen. Ilmastoitu 20€ huone on ensituntuman perusteella ihan hyvä, mutta tutkaillaan lähemmin saisiko täältä vielä parempaa diiliä joltain muulta.

Ekana päivänä kun istuimme tuossa rantakuppilassa, niin henkilökunnalla alkoi oleen jotain äksöni ja sen syyksi paljastui pieni matelia nimeltä Tree snake, joka luikerteli siitä kolmen metrin päästä palmuun! Kuulemma myrkytön. Paikan länkkäriomistaja sanoi että ei ymmärrä mitä ihmeellistä käärmeissä on kun tien toisella puolen alkaa sademetsä. Ja siellä niitä vipeltää jos jonkinmoista plaatua, kuningaskobrista, bythoneista jne. lähtien. Nekin kuulemma ”vaarattomia” kunhan vaan antaa niille tilaa 😉

Jos täällä nuo tarjoilijat joskus on verkkaisia liikkeissään, niin nyt tuli todistettua että kyllä ne nopeesti ainakin tuolista pomppaa kun semmonen Tree snake tipahti palmusta yhden syliin. 😉

Olemme täällä nyt varmaan muutaman päivän miettimässä päästäiskö jollain Koh Kood:lle vai skipataanko se tässä vaiheessa kun nuo yhteydet sinne ei ole oikein vielä alkaneet kulkea tässä kauden alkuvaiheessa vähäisen kysynnän vuoksi.

Tämmöstä täältä tällä erää – tuonnempana lisää tarinaa. Kuvia ja videoita kuitenkin päivitellään tuonne Kuvia matkalta sivulle kunhan kerretään.

-M- & -T-