12.11.2014-17.11.2014
Khanomista matka jatkui taas minibussilla Surat Thaniin, josta seuraava etappi isolla bussilla Krabille. Krabilla pysähdyttiin yhdeksi yöksi, josta hommattiin piletit lauttaan joka vei meidät aamusta Phi Phi saarille.
Hotellia ei oltu varattu ennalta ja luotimme että tähän aikaan vuodesta sieltä saa budjettiin sopivan majapaikan paikan päältä. Heti rannassa olikin kojuja jotka jobbasivat saaren hotelleita, siitä napattiin yhdeksi yöksi majapaikka Ton Sain kylästä eli saaren päärannalta eli hulinasta. Hotelli oli kuitenkin hivenen etäämmällä rannasta joten nukkuminen ei häiriintynyt rantabaarien möykältä.
Ranta täällä on todella nätti ja vesi kirkasta. Mutta Ton Sain kylä on kyllä yksi turistihelvetti vierivieressä olevine kuppiloineen, krääsäkoijuineen ja hotelleineen. Paikka muistutti enemmän jotain slummia kuin paratiisia. Mietinkin, että jos siellä joku koju syttyisi palamaan, niin siinä olisi yhden kylän kokoinen kokko pystyssä samoin tein. Sitä ei pysäyttäisi mikään jos se valloilleen pääsisi. Pelottavaa.
Ekana iltana alkoi sitten M:llä mahassa möyriä ja hetken perästä julmettu kuume päälle. Koitin kärvistellä kuumeen kanssa josko se hoitaisi tehtävänsä ja pääsisi taudista nopeammin eroon. Seuraavana päivänä luovutin ja tempasin buranaa koneeseen joka laski kuumeen sillä vauhdilla ettei ole ennen koettu. Iho oli kauttaaltaan hikipisaroiden peitossa ja lakanat sitä myöden aivan läpimärät. Kun olo parani kuumeen laskiessa hivenen, niin päätettiin vaihtaa majapaikkaa rauhallisemmalle rannalle, Long Beachille. Sieltä saatiin matkabudjettiin nähden tyyris (42,5€) hotelli Phi Phi Hill Resort joka oli kuitenkin mukava paikka sairastaa, koskaan en ole näin hulppeissa maisemissa sairastettukaan.
Seuraavana yönä alkoi myös T myötätunnosta oksentamaan istuun vessassa. T:llä homma meni ohi noin vuorokaudessa mutta M:llä tauti oli sitkeämmässä vaikkakin buranalla siedettävämpi. Kolmantena päivänä piti mennä käymään lääkärissä josta sain antibioottikuurin, nesteytysjauheet ja särkylääkkeet. Koska tulehdusarvot oli suht korkealla, päätti lääkäri tuupata ekan annoksen antibioottia suoneen. Vuorokauden päästä alkoi olo jo helpottaa mutta huussissa sai istua kyllä vähän väliä edelleen.
Vessakäyntien välissä koitimme piipahtaa meressä myös hieman snorklaamassa. Hotellimme kohdalla oli ”Shark point” n. 100m rannasta, jossa oli mahdollista nähdä haita. Paikalla parveili muitakin snorklausryhmiä veneineen kaiken aikaa. Haita emme kahdella eri yrityksellä onnistuneet bongaamaan, mutta muuten oli kyllä kaikenlaista nähtävää pinnan alla.
Phi Phi on kyllä kaunis paikka, mutta turismin pilaama. Meillä jäi nyt ympäristöön tutustuminen hieman huonolle sairastelun vuoksi, mutta ehkä joskus vielä yritetään perehtyä paremmin.
Muutaman päivän jälkeen päätettiin siirtyä sivistyksen pariin toipumaan ja matkattiin laivalla Phuketin pääkaupunkiin Phuket Towniin. Siellä loistava uimaaltaalla varustettu hotelli Blue Carina Inn oli mitä parhain paikka tähän tarpeeseen. Siellä lepäiltiin vielä muutama päivä ja nyt ollaankin Phuketin länsirannikolla, Surin Beachillä.
Ekat kolme päivää täällä oltiin kivassa muslimihotellissa (Dinar) jossa oli hauska henkilökunta. Oli ihmeissään meidän reissusta kun kuuli että ollaan puoli vuotta matkassa. Jos huntupäinen tyttö olisi voinut, niin se olisi sanonut MITÄ V***UA! , mutta kun ei voinut, niin se huusi jotain nätimpää sillä kohtaa, mutta samaan äänensävyyn. 😉
Kun ei vielä ihan muslimeja olla käytökseltämme, niin muutettiin vielä. Nyt ollaan Tiw & Too hotellissa viikko ja tässä onkin taas hintalaatu kohdillaan, 15€ loistavassa huoneessa ja lähellä rantaa, kauppoja ja ravintoloita. Täällä on seurattu nyt hieman triathlonkisoja ja toiset on vielä ensi viikonloppuna.
-M- & -T-